Juhannus ja suvi saaristossa

Linnunpoikaset emon siipien suojassa

Lyydian veneilykausi 2010 alkoi varsin myöhään, mutta kuitenkin mukavissa merkeissä kun saimme kutsun viettämään keskikesän juhlaa Suvisaariston Pentalaan. Nopea kutsu tarkoittaa nopeaa lähtöä, ja kaikkien tarpeellisten tavaroiden kerääminen ensimmäiselle oikealle cruiselle ei ollut lainkaan hallittua. Ja eihän ne kaikki tarpeelliset tavarat mukaan tulleetkaan, mutta no problems, viivyimme vain yhden yön. Ja tämähän on warm-uppia keskikesän ja loma-ajan venereissuja varten, jolloin hommat on loppuun asti mietitty ja sävelet ovat selvät. Tähän ainakin pyritään!

Satamamanöövereihin tuli tänä kesänä Veeran kokoinen haaste. Veera on 1.5 vuotta, ja valikoivasti suomen kieltä ymmärtävänä ei kielloista huolimatta pysy lainkaan paikoillaan, ja singahtaa heti takakannelle ja laidan yli kun aikuisen silmä välttää. Vulgaari mutta turvallinen ratkaisu oli kiinnittää tyttö "talutushihnalla" keulakajuuttaan. Kajuutan seinän laivakellossa oli sopiva metallisilmukka, mihin köyden saa kiinni. Ja tästähän ei tykätty, mutta muu miehistö pystyy rauhassa hoitamaan laiturista irtautumisen ja laituriin kiinnittymisen.

Lyydia ja salarakas Seamaxi jälleen yhdessä

Ensimmäinen pitkä cruise talvitelakoinnin jälkeen jännittää aina. Onnistuivatko moottorin huollot niin hyvin että kone toimii luotettavasti koko pitkän matkan? Mites potkurin akselin kunto? Osaako tätä kippoa ohjata ollenkaan? Jne. Jne... Hyvinhän kaikki kuitenkin sujui, noin kolme tuntia ja 19 merimailia rauhallisessa ja kauniissa kelissä ongelmitta. Olimme hankkineet uuden venekeittimen, Origo 3000 spriikeittimen, vuonna miekka ja kivi valmistetun oikuttelevan Wallaksen tilalle. Origo toimi kuin junan vessa, ja ruoka valmistui varmasti pienen tenun tuoksun maustamana. Muiden venetuoksujen laajassa kirjossa tästä ei ole kuitenkaan haittaa. Muutenkin tuttu vivahde jo 17. kesästä lähtien.

Aurinkoisen juhannuspäivän rauhaa saaristossa

Tämäkin veneilykesä on haastava, kun miehistön nuorimmat jäsenet ovat vielä niin pieniä. Haastava myös siihen asti kun saamme hankituksi pehmeämmät venepatjat!! Mutta, ans kattoo, kesä on alussa ja samoin Lyydian vuoden 2010 (b)lokikirja...

Lyydia vesille

Sunnuntaina 30.5 oli aika tehdä vaimo (eli veneleski) ja lapset iloiseksi eli lopettaa jatkuva venesatamassa luuhaaminen. Lyydian loputtoman tuntuinen kevätkunnostus oli ensikertalaiselta vienyt runsaasti aikaa, tuntien laskemisen lopetin 50 kohdalla.

Tästä alkaa Lyydian kesäseikkailut 2010, pysykää kanavalla!

Tää onkin työlästä hommaa

Toi kenkä ekaks tohon napaan, ja sit toi johto toiseen napaan, vai miten se nyt meni...

Lyydia hommattiin viime keväänä perheeseen kuin kakkupala tarjottimelta: suoraan laiturista putsattuna, vahattuna ja huolettuna. Kun tänä keväänä veneen keväthuolto tuli itse hoidettavaksi, vaaleanpunainen kuherruskuukausi veneharrastuksen kanssa alkoi viilenemään. Tämähän onkin raakaa työtä, ja tuntuu ettei loppua näy. Ja on kylmä ja sataakin, ...hana. Venepuuhastelun voi ottaa rentouttavana ajanviettona, mutta kyllä kahdeksan tunnin uurastukset välillä ryydyttää. No, nyt on kyljet ja pohja pesty ja kyljet vahattu, kalarautaan porattu paikat sinkeille, sikaa ja kuomun kiinnikehelat ruuvattu kiinni, pohjan praimeria paikattu uudella, ja akut asennettu ja sähköt testattu. Ja siinä välissä ajeltu pitkin kaupunkia hakemassa sitä-tätä- ja-tota osaa ja ruuvia. Jos nyt wappuna vetäis henkeä ja Cavaa, ja jatkais sunnuntaina.

Venekesän 2010 aloitus: Lyydia talviunilta

Faija, mistäs narusta aloitetaan?

Maanantaina 21. huhtikuuta kävimme Velin kanssa poistamassa pressun Lyydian päältä. Päivä oli aurinkoinen ja edellisen viikonlopun kovat tuulet oli laantuneet. Pressu oli mahdollista saada kuivana rullalle eikä tuulikaan heittäisi miehiä sirkusteltan kokoisen pressun liidättämänä Porvooseen asti. Ensimmäiset nuuhkaisut veneen sisällä kertoivat raikkaasta ilmasta eli onnistuneesta tuuletuksesta talven aikana. Hometta ei siis pitäisi olla muodostunut, mutta asia täytyy tsekata tarkemmin myöhemmin, kun veneen kevätpuhdistukset alkavat.

Onko Velin myhäilevän ilmeen takana: A) hienoa kuulua veneilijäperheeseen, B) ihanaa että pääsen auttamaan isää veneen kevätkunnostuksessa, vai C) siistii täyttää huomenna 18 vuotta?

Kylkien pesu ja vahaus, uudet maalit pohjaan, uudet sinkit kalarautaan, moottorihommia ja 50 muuta pikkuasiaa ennenkuin tämä amme voidaan laskea vesille. Veneen alla ja päällä asutaan siis seuraavat viikonloput ja liikenevät vapaapäivät. Mutta on tämä hieno laji!

Venekesän 2009 muistoja

Lyydian päivänä 23. toukokuuta, kohti uutta kotisatamaa, pois Porkkalan niemen sateesta ja sumusta

Rauni-mummu ja Senja Lyydian ensimmäisellä perheristeilyllä Hannan syntymäpäivänä

Hanna ja Veera samalla reissulla

Naiset ruorissa I ja miehet ruorissa I: kyllä isi tietää että tästä otetaan kurssi koilliseen

Naiset ruorissa II: miehet-ruorissa-I pois merikarttaa lukemasta, kurssin oikaisu ja oikeaan suuntaan

Moottoriveneen ja purjeveneen suuri harmonia

Vau, kala!

Meren ranta on toiminut suurena inspiraation lähteenä monille suurille taiteilijoille, kuten Picassolle

Taiteilijaverson kubistisen Pihlajasaaren kauden tuotantoa

Venekausi 2009 ohi, ja lokakuussa telakalle

Mun isi on niin taitava

Venekausi 2009 oli ohi, ja oli aika laittaa pillit pussiin, ja vene pukeille talviteloille. Nosto oli 3. lokakuuta. Ennen kuin siihen pääsi, moottorille ja vaihteistolle täytyi tehdä öljynvaihto. Jäähdytysjärjestelmässä osassa on merivesikierto, ja sille täytyi tehdä glykolihuuhtelu. Kala-Kalle edustaa sitä veneenrakennustekniikkaa, jossa vene on rakennettu moottorin ympärille, eli konetilassa on käsittämättömän ahtaat paikat. Miehen kouran kokoasteikolla omani edustavat häntäpäätä eli luokkaa 'pienet kirurgin kädet'. Huoltohommissa tästä on hyötyä, esimerkiksi öljynsuodattimeen (kuten moniin muihinkin osiin) pääsee käsiksi hiirenkolon kokoisista aukoista, joissa mikään työkalu ei mahdu liikkumaan. Suodattimen ja öljyn vaihto kuitenkin onnistui (parin tunnin säätämisen jälkeen) hyvin pilssiä likaamatta.

Niin, ja tarvihan se venepukkikin pientä virittelyä. Sattui kauniita syyspäiviä joten mukavahan se oli viettää päivä satamassa koko porukalla.

Kivaa perheveneilyä: Pihlajasaareen (2009)

Hih, kyllä kunnon jälkkäritikkari venesoosit voittaa

Miksi lähteä merta edemmäs kalaan! Helsingin Pihlajasaari eli Pihlis on mainio paikka pääkaupunkiseudun veneilijän päiväretken kohteeksi. Tai kahdenkin, sillä saaren vierasvenelaiturissa voi myös yöpyä. Aurinkoisina kesäviikonloppuina kannattaa tulla veneellä jo aamupäivällä, sillä paikat täyttyvät nopeasti. Olemme lasten kanssa veneilleet sinne useammankin kerran, ja jokaisella kerralla vierailu saarella on ollut elämys. Hienot hiekkarannat, kaunis ja jylhä kallioluonto, sekä hyvät palvelut kuten lettumökki, jätskikiskat, saaren ravintola, leikkikentät…kaikki yhdessä tekevät Pihliksestä aikuisten ja lasten viihtyisän kesäkeitaan.

Pihlajasaaressa yö laiturissa maksoi kesällä 2009 6 €, ja hintaan kuului myös laiturisähkö ja talousvesi. Pihlajasaaren retki tuntuu jotenkin erilaiselta, kun tietää ettei saarelta tarvitse kiirehtiä pois viimeisillä vesibusseilla. Kun saari tyhjenee illalla päivävieraista, ilta-aurinko syleilee kultaisena ja punaisena tyhjiä rantoja, tunnelma on rauhallinen ja hiljainen, voisi sanoa lähes aavemainen. Tuntuu ikään kuin että hiljainen saari olisi jotenkin sinun… Kun aamulla heräät, rannat ja Pihliksen palvelut odottavat sinua. Oikein mukavaa on juoda aamukahvit veneen kannella ja seurata samalla kun saari alkaa heräämään eloon. Ja samalla vaihtaa muutama sana naapuriveneen väen kanssa. Ilokseni olen huomannut että retkiveneilijät ovat sosiaalinen ja auttavainen yhteisö.

Oma lukunsa Pihlajasaaressa on saaren vanha ravintola. Kesän viimeisellä Pihlajasaaren reissullamme 13.9 vanha Wallas-venekeittimemme päätti taas lakata toimimasta, ja jouduimme suunnistamaan lounaalle ravintolaan. Onni onnettomuudessa, sillä päätimme maistaa ravintolan paljon kehuttua kalakeittoa, ja toden totta, keitto on legendansa väärti, suosittelemme vilpittömästi!