Möllit

Kalamies Veli ja Abumatic 170 ja Abu Caster Zoom 131: jälkimmäisillä ikää 40 vuotta ja pelittävät moitteettomasti!

Elokuun alussa suuntasimme Velin kanssa Lyydian keulan Onaksen saaristoon tarkoituksena jallittaa affenia ja alueen hölmöjä kesähaukia. Menomatkamme aikana aamulla satoi tihutti, mutta tuuli oli kadoksissa, mikä ei m/y kuskia harmita. Olipa siistiä ajaa kauniissa saaristossa lähes pläkäkelissä. Iltapäivällä aurinko ja helle tulivat esiin, ja iltakalalle oli odotettavissa hieno sää. Affen hakkasi lippaa raivokkaasti, ja saalis oli isokokoista, pieniä ei juuri lainkaan, ja normaalisti otettavat 'hienot' ahvenet laskimme takaisin. Olipa saaliin joukossa myös yksi kilon hauki, ja yksi snadi hölmistynyt lahna. Veltic-lippa oli taas ykkönen! Suurin mölli oli 34 cm, ja paino arviolta haarukassa 400-500 g (arvio perustuu tunnetun kalatutkijan Kari 'Pörje' Nybergin kaivamiin pituus-painotilastoihin sekä kalastajien hyvään tieteelliseen arvaukseen). Hajotkaa kalamiehet!

Kalastajan 43-kokoinen räpylä kalpenee saaliin koon rinnalla..., suurin mölli räpylästä oikealle

Onneksi satamassa oli kalasumpuksi tarkoitettu pesukoneen rumpu, ja kalat oli mahdollista säilyttää hengissä ja tuoreina lähtöaamuun asti.

Monesko tää oli? Otetaanko faija? Joo!

Eräs suuri ajattelija esitti, että ranskalaiset osaavat tehdä vain alkoholia ja kondomeja. Listaan on lisättävä myös uistimet!

Tää oli kivaa, ja tätä tahtoo lisää!

Itään: Porvoo ja Onas

Porvoon venesataman pilttuussa

Heinäkuun lopussa päätimme suunnata kokan vaihteeksi itään, ja cruisasimme Porvooseen. Tuulta oli 6-8 m/s, mutta puhalsi vastaiseen (itä-kaakko), ja matkanteko oli siedettävää. Pärskeitä tuli tuulilasiin ja kipparin kasvoille vähän reippaammiin, mutta sehän kuuluu lajin luonteeseen. Porvoon venesatamassa ei vieraspaikkoja runsaasti ole, 23 tai jotain sinne päin, joten olimme helpottuneita kun pitkän matkan jälkeen (n. 4 tunnin putputtelu) löysimme vapaan laituripaikan. Venereitti Porvooseen on kaunis, varsinkin viimeiset mailit jokisuistossa (tai estuaarissa kuten limnologit asian ilmaisisivat) olivat meriveneilijälle vähän erilaisempaa maisemaa.

Porvoon vierasvenesatamassa on ollut aiemmin paalukiinnitys, mutta nyt veneen saatoi kiinnittää aisapaikalle, ns. kahden veneen pilttuuseen. Liikkuminen veneestä rannalle ja vice versa oli helppoa, ja aisapaikka on käytännöllinen ratkaisu varsinkin pienten lasten kanssa liikkuville. Satamapaikka on erinomainen, sillä se sijaitsee keskustassa ja palvelut sekä vanha kaupunki on vain kävelymatkan päässä. Lisäksi lähellä sijaitsee mainio lasten leikkipuisto. Jokiranta on pullollaan viehättäviä (kesä)ravintoloita, ja muutenkin meininki kesähelteisellä rantabulevardilla oli iloista.

Kala-Kallen omistajat ovat yhtä suurta perhettä. Yksi esimerkki yhteisöllisyydesta oli, kun eräs ennalta tuntematon vanhempi herrasmies tuli tervehtimään meitä laiturissa. Hän oli bongannut veneemme, ja kertoi itse omistavansa samanlaisen paatin jo 1980-luvun alkupuoliskolta lähtien. Eskoksi esittäytynyt kippari tunsi venemallin kuin omat taskunsa, ja kertoi tarinoita veneretkistään kovissakin keleissä. Hän antoi puhelinnumeronsa, ja kehoitti soittamaan jos tarvitsemme neuvoja Kala-Kallen sielunelämästä. Hyödyllistä tietoa ehdimmekin jo saada paikan päällä. Mukava juttu, toivottavasti tapaamme vielä uudelleen.

Isä-Kameli raatihuoneen torilla yli + 30 asteen helteessä, huh

Pari päivää Porvoossa vierähti mukavissa ja helteisissä merkeissä. Pitempäänkin olisi viihtynyt, mutta oli aika jatkaa matkaa toiseen etappiimme, Porvoon eteläpuolella sijaitsevaan Onaksen saareen. Erittäin luonnonkauniissa Onaksen saaressa on Vantaan veneilijöiden ja oman venekertsimme yhteinen tukikohta. Tukikohtamme sijaitsee saaren länsirannalla, ja ajoimme sinne pohjoisesta tulevaa reittiä pitkin. Navigaattori näytti taas hyödylliset puolensa, kun ensi kertaa ajoi tuntemattomilla, ja paikoin kivisillä ja kapeilla väylillä. Pystyi ajamaan tarkkaan "viivaa pitkin" ja välttämään ajoreitin varrella olevat kivet, joita alueelta löytyy riittävästi. Vierailu saaressa oli ensimmäisemme, ja yllätyimme hyvin iloisesti. Paikka oli makeempi kun valokuvat antoivat ymmärtää. Alue on kallioista ja paikoin jyrkempää maastoa, ja siten lapsille paikoin vaikeakulkuista, mutta sopivaa maastoa löytyy kuitenkin jokatason tallaajalle.

Lounaasta puhaltaa, mutta lahti antaa hyvin suojaa

Kallion vierestä rannalta löytyy lasten (ja myös aikuisten) leikkipaikka

Mansikkapaikka on myös mustikkapaikka



Senja iltapalalla kauniissa kesäillassa

Ahven on hyvä kala

Onkiminen on kovaa puuhaa, ja vaatii evästaukoja

Kesäloman ensimmäinen pidempi cruise suuntautui good-old Pentalaan. Ensimmäistä kertaa testattiin myös uusinta vene-elektroniikkahankintaa, GPS-navigaattoria. Toosa osoittautui toimivaksi vehkeeksi, ja ensimmäisen kerran perusteella vakuutuin hankinnan hyödyllisyydestä. Tällä kertaa reitti/väylä olivat tuttuja, mutta tarkan sijainnin identifiointi sekä suuntavektorin näyttö ovat tarpeellisia, kun vierailla vesillä liikutaan.

Pentalassa saimme nauttia kauniista kesäsäästä, hyvien ystävien seurasta, hyvästä rantasaunasta yms. mukavista kesäasioista. Kesäiseen saaristolaiselämään kuuluu tietty myös onkiminen, mitä oli hauskaa ja näppärää harrastaa Lyydian takakannelta.

Saaliin joukossa oli onneksi yksi snadimpi yksilö, minkä jaksoimme kameran eteen nostaa

Aluksi kalastimme pelkkää nollaa, sillä taikinasyöttimme eivät nirsoille espoolaisaffenille kelvanneet. Tilanne muuttui dramaattisesti, kun naapuriveneen kippari ystävällisesti vippasi meille pari matoa. About 10 minuutissa olimme nostaneet kölin päälle toistakymmentä komeaa raitapaitaa.

Affenet odottamassa leppäpurun maustamaa savustusta

Koska saalis koostui isoistakin kaloista, päätettiin saalis savustaa saaristolaiseen tapaan Olli-apen toimiessa savustusmestarina. Rauni piti lyhyen kurssin siitä kuinka ruokakypsän ahvenen lihat irroitetaan. Savustus onnistui hyvin, ja oppi meni hyvin päähän, sillä pikkutytöt tehokkasti demonstroivat kuinka palat syödään. Savustettu ahven on erinomaisen hyvää, tätä tahtoo lisää!