Porvoon venesataman pilttuussaHeinäkuun lopussa päätimme suunnata kokan vaihteeksi itään, ja cruisasimme Porvooseen. Tuulta oli 6-8 m/s, mutta puhalsi vastaiseen (itä-kaakko), ja matkanteko oli siedettävää. Pärskeitä tuli tuulilasiin ja kipparin kasvoille vähän reippaammiin, mutta sehän kuuluu lajin luonteeseen. Porvoon venesatamassa ei vieraspaikkoja runsaasti ole, 23 tai jotain sinne päin, joten olimme helpottuneita kun pitkän matkan jälkeen (n. 4 tunnin putputtelu) löysimme vapaan laituripaikan. Venereitti Porvooseen on kaunis, varsinkin viimeiset mailit jokisuistossa (tai estuaarissa kuten limnologit asian ilmaisisivat) olivat meriveneilijälle vähän erilaisempaa maisemaa.
Porvoon vierasvenesatamassa on ollut aiemmin paalukiinnitys, mutta nyt veneen saatoi kiinnittää aisapaikalle, ns. kahden veneen pilttuuseen. Liikkuminen veneestä rannalle ja vice versa oli helppoa, ja aisapaikka on käytännöllinen ratkaisu varsinkin pienten lasten kanssa liikkuville. Satamapaikka on erinomainen, sillä se sijaitsee keskustassa ja palvelut sekä vanha kaupunki on vain kävelymatkan päässä. Lisäksi lähellä sijaitsee mainio lasten leikkipuisto. Jokiranta on pullollaan viehättäviä (kesä)ravintoloita, ja muutenkin meininki kesähelteisellä rantabulevardilla oli iloista.
Kala-Kallen omistajat ovat yhtä suurta perhettä. Yksi esimerkki yhteisöllisyydesta oli, kun eräs ennalta tuntematon vanhempi herrasmies tuli tervehtimään meitä laiturissa. Hän oli bongannut veneemme, ja kertoi itse omistavansa samanlaisen paatin jo 1980-luvun alkupuoliskolta lähtien. Eskoksi esittäytynyt kippari tunsi venemallin kuin omat taskunsa, ja kertoi tarinoita veneretkistään kovissakin keleissä. Hän antoi puhelinnumeronsa, ja kehoitti soittamaan jos tarvitsemme neuvoja Kala-Kallen sielunelämästä. Hyödyllistä tietoa ehdimmekin jo saada paikan päällä. Mukava juttu, toivottavasti tapaamme vielä uudelleen.
Isä-Kameli raatihuoneen torilla yli + 30 asteen helteessä, huhPari päivää Porvoossa vierähti mukavissa ja helteisissä merkeissä. Pitempäänkin olisi viihtynyt, mutta oli aika jatkaa matkaa toiseen etappiimme, Porvoon eteläpuolella sijaitsevaan Onaksen saareen. Erittäin luonnonkauniissa Onaksen saaressa on Vantaan veneilijöiden ja oman venekertsimme yhteinen tukikohta. Tukikohtamme sijaitsee saaren länsirannalla, ja ajoimme sinne pohjoisesta tulevaa reittiä pitkin. Navigaattori näytti taas hyödylliset puolensa, kun ensi kertaa ajoi tuntemattomilla, ja paikoin kivisillä ja kapeilla väylillä. Pystyi ajamaan tarkkaan "viivaa pitkin" ja välttämään ajoreitin varrella olevat kivet, joita alueelta löytyy riittävästi. Vierailu saaressa oli ensimmäisemme, ja yllätyimme hyvin iloisesti. Paikka oli makeempi kun valokuvat antoivat ymmärtää. Alue on kallioista ja paikoin jyrkempää maastoa, ja siten lapsille paikoin vaikeakulkuista, mutta sopivaa maastoa löytyy kuitenkin jokatason tallaajalle.
Lounaasta puhaltaa, mutta lahti antaa hyvin suojaa
Kallion vierestä rannalta löytyy lasten (ja myös aikuisten) leikkipaikka
Mansikkapaikka on myös mustikkapaikka
Senja iltapalalla kauniissa kesäillassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti