Ja sinä yönä Jussi näki unessa seisovansa oman veneen kannella...Hieman liioitellen noin 20 vuotta kestänyt kroonisoitunut venekuumeeni muuttui huhtikuussa 2009 astetta hankalammaksi eli venehulluudeksi, kun vaimoni Hanna ilmoitti potevansa samoja oireita. Surfailuni netissä veneilmoitusten perässä sekä keskustelupalstojen nuuskiminen yötä myöten lähes raunioitti seuraavan päivän työkyvyn, kuin potentiaalisesti myös parisuhteen yhdessäoloaikaa. Toisaalta kyse oli yhteisestä tahtotilasta: tärkeintä rakkaudessa ei ole pelkästään katsoa toisiaan silmiin vaan välillä myös yhteisesti samaan suuntaan. Uskalsimme ottaa riskin. Kahden elämää nähneen aikuisen parisuhteessa ongelmia ei pitäisi syntyä kylmyydestä, märistä vaatteista, asumisen ahtaudesta, näkkileipä- ja purkkiruokadieetistä eikä potutuksesta kun väsyttää, paleltaa ja lämmintä suihkua ja kuumaa kahvia ei löydy. Molemmilla meillä eriasteinen veneily on ollut osa lapsuutta ja nuoruutta, ja vaimoni kenties on vielä enemmän karaistunut, purjehtijaperheestä kun on kotoisin. Veneilykoettelemuslistalle pitäisi vielä lisätä "vauhdikkaat-ja-ei-aina-suloiset-pikkulapset-veneessä-sähläämässä", mutta turha murehtia pikkuasioita vielä tässä vaiheessa.
Hassunkuriseen perheeseemme kuuluu lisäksemme kaksi nuorta aikuista miestä (Sami-89 ja Veli-92), sekä kaksi pikkuneitoa (Senja-06 ja Veera-08). Sami oli tuolloin laivastossa intissä, ja saanut merenkulku- ja moottorihuoltokoulutusta vähän isommillekin veneille, joten konsulttiapua vasta-alkajaisälle pitäisi siis löytyä lähipiiristä. Haku oli päällä merikelpoiseen, pääasiassa saaristossa verkkaisesti kulkevaan matkaveneeseen, jossa varustus ja tilat sopisivat pienen perheen retkiveneilyyn, mutta kuljetuskapasiteettia löytyisi myös suuremankin perheen veneilyyn. Maalaisjärki oli myös sanellut, että veneen varustukseen on kuuluttava keulaluukku. Kahden pienen lapsen ja Madonnan keikkamatkavarustuksen kokoisen tavarapaljouden roudaaminen veneeseen tuntuisi muuten mahdottomalta, tai ainakin vaaralliselta.
Veneitä käytiin katselemassa, ja tässä työssä suurena apuna oli pitkän ja kunnioitettavan venekokemuksen omaava appiukkoni, joka lienee veneitä nähnyt enemmän kuin minä kivitaloja. Muutamat venekandidaatit, jotka minun silmissäni näyttivät loistavilta, veneagenttini hylkäsi hienovaraisesti. Klassinen neuvo eli ota kokenut hevosmies mukaan kun ensimmäistä hevostasi etsit on kullan arvoinen! Arvokkaita hetkiä olivat myös keskustelupalstoilla hengailut. Suomi24:sta löytyy myös asiallisia neuvoja kokeneilta veneilijöiltä, esimerkiksi kun mietit eri venemallien ominaisuuksia omiin käyttötarpeisiisi. Moni veneenostaja on pohtinut samoja asioista, ja ehtinyt kysyä asioita puolestasi. Yleensä on annettu päteviä neuvoja, joita voi itsekin hyödyntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti