Voittajan olo:kohta kotisatamassa
Sateisena ja sumuisena Lyydian päivänä 23. toukokuuta 2009 ajoin veneemme Kirkkonummelta Vuosaareen uuteen kotilaituriin, mikä sijaitsee Kallahden kainalossa Vuosaaren venekerhossa eli VVK:ssa. Vaikka olin saanut pientä ajotuntumaa koeajolla, jännitystä oli kuitenkin ilmassa, sillä aiempi kipparointikokemus oli rajoittunut pienempiin pulpettiveneisiin. Huoleni haihtui nopeasti sillä isomman veneen ohjastaminen ei tuntunutkaan vaikealta tehtävältä. Tajusin että tämä hieno laji on minun ja voisi olla meidän perheemme maailmaa, eikä tippaakaan kaduttanut vaikka veloissa kotiin oltiin menossa. Korvaamattomana tukena minulla oli matruusi Timppa, joka kokeneena veneilijänä navigoi meitä hallitusti sateen ja sumun läpi kohti Vuosaaren kotisatamaa.
Akselivetoinen vene on ketterä kuin rautakanki, kuulemma. Kyseisen venetyypin pyörittäminen ahtaassa tilassa on taitolaji, ja kotisataman tultua näköpiiriin ajatus parkkeeraamisesta ahtaaseen laituripaikkaan ensi alkuun hirvitti. Pienet harjoitusympyrät olivatkin paikallaan ennen rantautumista. Olikohan myös pientä onnea matkassa, mutta hyvin Kala-Kalle ensimmäisellä yrityksellä laituripaikkaamme naapuriveneiden väliin taipui. Köydet kiinni ja ansaitulle kuumalle rommille paikalliseen merihenkisesti sisutettuun tavernaan, mikä sopikin hyvin päiväretkemme toiseksi viimeiseksi päätepisteeksi. Matkantekomme Kirkkonummelta VVK:lle kesti noin 6,5 tuntia, eli todellista state-of-art verkkaista veneilyä. Ja se verkkaisuus onkin tämän lajin parhaita puolia.
Seuraava päivä oli aurinkoinen, kaunis päivä, ja veneen toisen haltijan eli vaimoni Hannan syntymäpäivä. Ensimmäinen yhteinen risteily omalla veneellä oli elämys, ja juhlisti hienosti aurinkoista synttäripäivää. Oli mukavaa huomata Hannan vilpitön ilo sekä ihastus veneeseemme. Ajatukseni uudesta yhteisestä elämäntavasta ja maailmasta tuntui käyvän toteen. Uskaltaisiko pyyhkiä venekoettelemuslista pois mielestä jo ensimmäisen päivän perusteella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti