Gun-Britt II juuri adoptoitu uuteen perheeseenTarpeisiimme sopiva paatti löytyi Kirkkonummelta, lasikuituinen fiskarigenreä edustava Kala-Kalle 24 matkavene. Kala-Kalle hehkui sympaattisuutta sillä malli klassisena uppoumarunkoveneenä muistuttaa erehdyttävästi soikeaa kananmunaa. Olin myös lukenut positiivisia arvioita Kala-Kallen meriominaisuuksista, joten paatti voisi soveltua myös kuoppaisemmille ajokeleille, kun semmoisissakin on joskus pakko ajaa. Uppoumarunkoisten perisynti ‒ rullaus sivuaallokossa ‒ oli tiedossa, mutta kyllähän tämän kokoluokan veneet keikkuu kaikki. Asenne ja ajotaito täytyy vain olla oikea. Tässä yksilössä oli laitettu 600 kg ylimääräistä kölipainoa, minkä pitäisi vähentää kiikkeryyttä, ja ehkä myös jonkin verran lisätä vakautta. Kala-Kalle on verkkaisen veneilyn tyylipuhdas edustaja, marssinopeus about 6 solmua, mutta tätä laifstailia olinkin etsimässä.
Olimme veneen etsinnässä toukokuun alussa liikkeellä, mikä on hyvä aika vene-ehdokkaan kunnon tarkistamista varten. Veneet ovat tuolloin vielä pukeilla, mutta odottavat jo vesille laskua. Venettä katsastaessa voi tarkistaa pohjan ja rungon sekä potkuriakselin kunnon, ja pikaisesti pääsee myös koeajolle. Omistaja oli pitänyt veneestään hyvää huolta, ja koeajon jälkeen äitienpäivänä ‒ kahden minuutin miettimisen ja tinkimisen jälkeen ‒ löimme myyjän kanssa kättä kuin herrasmiehet. Ymmärtääkseni kauppa oli win-win-tilanne: myyjä koki että rakas venhonsa oli adoptoitu hyvään kotiin, ja me ostajana koimme hankkineemme siistin ja hyväkuntoisen, ja rakastettavan uuden perheenjäsenen.
Olimme veneen etsinnässä toukokuun alussa liikkeellä, mikä on hyvä aika vene-ehdokkaan kunnon tarkistamista varten. Veneet ovat tuolloin vielä pukeilla, mutta odottavat jo vesille laskua. Venettä katsastaessa voi tarkistaa pohjan ja rungon sekä potkuriakselin kunnon, ja pikaisesti pääsee myös koeajolle. Omistaja oli pitänyt veneestään hyvää huolta, ja koeajon jälkeen äitienpäivänä ‒ kahden minuutin miettimisen ja tinkimisen jälkeen ‒ löimme myyjän kanssa kättä kuin herrasmiehet. Ymmärtääkseni kauppa oli win-win-tilanne: myyjä koki että rakas venhonsa oli adoptoitu hyvään kotiin, ja me ostajana koimme hankkineemme siistin ja hyväkuntoisen, ja rakastettavan uuden perheenjäsenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti